Tiesitkö että diplomi-insinööristäkin voi tulla tutkija? Moni DI työskentelee tutkimus- ja kehitystehtävissä etsien uusia luovia ratkaisuja ja luoden ennennäkemätöntä maailmaa mullistavaa teknologiaa.

Kahdessa seuraavassa postauksessa esittelen teille katsaukset siitä, millaisten asioiden parissa biotekniikan alan tutkijat voivat esimerkiksi toimia. Aloitan kertomalla omasta ”tutkijan urastani”, eli opintoni kruunaavan diplomityöni tekemisestä tulevaisuuden ruuan parissa teknologian tutkimuskeskus VTT:llä.

Ilmastonmuutoksen hiipiessä, viljelyskelpoisen maan käydessä yhä riittämättömämmäksi ja kulutuksen silti kasvaessa uusien teknologioiden kehittäminen kestävään ruuan tuotantoon on välttämätöntä. Tämän vuoksi Suomessa tutkitaan uutta ja lupaavaa teknologiaa, jossa terveellistä kasvipohjaista ruokaa tuotetaan bioreaktoreissa soluviljelmien avulla. Siis häh? Simppelimmin, minun työni oli tutkia, kuinka voisimme kasvattaa tulevaisuudessa kasvisoluja, tässä tapauksessa puolukan soluja, kotikäyttöisissä bioreaktoreissa.

Kotibioreaktorin prototyyppi. Kuva on prototyypin suunnittelijan, Niko Rädyn, lopputyöstä.

Kasvisolut ovat erikoistumattomia ”kasvin osia”, kuin varsi, juuri, marja ja lehti kaikki yhdessä paketissa, jotka eivät ole päättäneet vielä miksi isona rupeavat. Ne sisältävät kaikki kokonaisen kasvin hyvät ravinnolliset ominaisuudet, esimerkiksi vitamiinit. Bioreaktori puolestaan, on suljettu laitteisto, jonka sisällä kasvisolut oikeanlaisissa olosuhteissa kasvavat ja monistuvat. Ja tulevaisuudessa tuollainen laite on toivottavasti sinunkin keittiössäsi kahvinkeittimen rinnalla kasvattamassa kasvisoluja aamupalallesi. Näin säästetään viljelysmaata ja varmistutaan siitä, että ruokasi on puhdasta ja sitä on esimerkiksi helteisestä kesästä huolimatta saatavilla.

No ei kuulosta kamalan monimutkaiselta. Uusi kodinkone, johan noita on kaapit pullollaan. SodaStreamit ja kapselikeittimet löytyvät monesta suomalaisesta keittiöstä. Tavoitteen saavuttaminen vaatii kuitenkin ensin kovaa tutkimus- ja kehitystyötä. Kun loistava idea on keksitty, tutkijan tehtävä on selvittää, millaisia haasteita on ratkaistava ja millä tavalla sen saavuttamiseksi.

Minun tehtäväni tämän projektin parissa oli tutkia millaisissa olosuhteissa puolukan solut kasvavat parhaiten ja miten saatujen tulosten pohjalta voitaisiin suunnitella mahdollisimman yksinkertainen, tehokas ja helppokäyttöinen kotibioreaktori. Tarvitsevatko solut kasvaakseen paljon valoa vai onko hapen riittävyys tärkeämpi tekijä? Kun tulokset erilaisista koesarjoista ja mittauksista on saatu, on arvioitava mitkä eri tekijöistä ovat kriittisimpiä ja millaisia kompromisseja on tehtävä halutun tuloksen saavuttamiseksi. Mittaa, mieti ja sovella.

Tadaa, tutkija, vai askartelija? Tee se itse ja opi -bioreaktori rakennettuna minigrippussista. Toisinaan tutkimus on aika maanläheistä, vai mitä?

Työni aikana sain selville monia mielenkiintoisia asioita, joiden avulla ymmärrämme nyt paremmin eri tekijöiden vaikutusta puolukan solujen kasvuun. Kotikäyttöiset bioreaktorit ovat jälleen askeleen lähempänä todellisuutta. Ennen näiden laitteiden rantautumista keittiöihimme, matkalla on kuitenkin vielä monia haasteita, joihin tutkijat etsivät kuumeisesti ratkaisuja. Toivottavasti he onnistuvat, sillä minä ainakin ottaisin mielelläni cuacamoleeni avokadon kotibioreaktoristani valmiina massana tai mustikan solut aamupalani tuorepuuroa varten omassa keittiössäni pöhisevästä viljelmästä. Tiesitkö, että tukijat ovat jo valmistaneet myös suklaalevyn bioreaktorissa kasvatetuista kaakaopuun soluista?

Mitäköhän onkaan luvassa seuraavaksi? Vaikea sanoa mutta minä ainakin odotan sitä jo innolla. Tulevaisuuden ruoka, olen valmis. Tutkijat, bring it on!

– Elviira

Puolukan soluista valmistettuja ”puolukkahelmiä”.