”Kun mä fuksina tänne taapersin, en tiennyt mitä sähkö on…” lauletaan sähkönopiskelijoiden suosimassa SIK-hymnissä. Taapertaa ei tarvinnut yksin. Jo ensimmäisenä iltana tutustuin uusiin opiskelukavereihini. Aloitimme rupeaman yhdessä samoilla perusopinnoilla, mutta nyt jokusen vuotta myöhemmin on hienoa huomata, kuinka erilaisia polkuja sähkötekniikan ala on meille ehtinyt jo tarjota.

Palasin kysymään kanssani aloittaneilta Marjalta ja Kirsiltä tuumia ja kuulumisia opinnoistaan. Marja on löytänyt tiensä uusiutuvien sähköenergiateknologioiden pariin, joiden kylkeen hän lukee sähköverkkotekniikkaa sivuaineena. Suuntautuminen näihin opintosuuntiin on ollut jo pidempään selvä, mutta vasta kolmantena vuonnaan hän vaihtoi ne tähän järjestykseen oivaltaessaan, että haluaa kirjoittaa kandityön nimenomaan uusiutuvista sähköenergiateknologioista. Kyseiset kokonaisuudet tukevat toisiaan ja Marja kertookin olevansa tyytyväinen siihen, kuinka on päässyt kokoamaan kattavan tutkinnon juuri niistä asioista, joita haluaa opiskella.

Kirsin pääaineeksi on sen sijaan valikoitunut signaalinkäsittely ja sivuaineeksi elektroniikka. Signaalinkäsittely tuntui luonnolliselta jatkumolta matematiikasta ja koodaamisesta innostuneelle Kirsille, joka odotti opinnoiltaan myös haasteita. Vastapainona elektroniikassa mahdollisuus väsätä piirilevy omin käsin, kuulosti hänestä hauskalta ja mielenkiintoiselta vaihtoehdolta.

Kirsi ja Marja viettävät myös vapaa-aikaansa koululla. Molemmat ovat olleet mukana ainejärjestötoiminnassa.

Alaa opiskellessa saattaa joutua opetella tykkäämään ”pään seinään hakkaamisesta”. Matalimmillaankaan aita ei toisinaan ole turhan alhaalla. Kuitenkin Kirsin mukaan juuri näiden hankalimpien pohdintajaksojen jälkeiset neronleimaukset ja oivallukset ovat opiskelussa palkitsevinta ja siten myös motivoi oppimaan uutta. Marjaa taas innostavat teoreettisten opintojen tueksi esitetyt käytännön esimerkit ja harjoitukset. Joidenkin kurssien ohessa järjestetään laboratoriotöitä, joissa ideaalisesti käsiteltävää teoriaa päästään soveltamaan käytännössä. Marja on päässyt esimerkiksi havaitsemaan itse satojentuhansien volttien jännitteitä. Osalla kursseista opiskelijat pääsevät hyvinkin lähelle käytännöntasoa teorian ohessa. Viime keväällä viihde-elektroniikan kurssilla jokainen toteutti oman versionsa led-valoilla päällystetystä fidget spinneristä.

Sähkötekniikan opiskelijalla on runsaasti varaa valita. Toinen innostuu suuremmista volttimääristä sähköenergiatekniikassa tai tehoelektroniikassa, kun toinen haluaa taas oppia piirilevyjen suunnittelua elektroniikan parissa. Osa löytää intohimonsa sulautettujen järjestelmien, signaalinkäsittelyn tai tietoliikennetekniikan syövereistä. Vapaus valita opintoja kiinnostuksen mukaan toimi itselleni viehätyksenä koulutusohjelmaa kohtaan. Mahdollisuus tukea sähkötekniikan opintoja muiden koulutusohjelmien sivuaineopinnoilla auttaa erikoistumaan juuri kuten itse haluaa. Alun perusopinnot, alan opiskelijoiden yhteisö ja yritysvierailut antavat aikaa ja näkökulmaa aloittavalle opiskelijalle löytää juuri se oma juttu.

– Aliisa