Aloitan neljännen opiskeluvuoteni teknis-luonnontieteellisellä linjalla ja luen pääaineenani kemiaa sekä sivuaineenani matematiikkaa. Kerron kesätöistäni Tampereen yliopistolla aerosolifysiikan laboratoriossa tutkimusapulaisena tutkimassa ilmakehän orgaanisten yhdisteiden kemiaa. Tutkimusapulaisena avustin tutkimuksessa ja tein annetut hommat, vaikkapa mittaukset tai mitatun datan analysoinnin.

Fysiikan tutkimuslaboratorio kuulosti, ainakin minusta, siltä että siellä Einsteinin näköiset vanhat ukot tekevät jotain vaikeaa ja korkealentoista fysiikkaa, ei mitään sellaista mitä tavallinen ihminen voisi millään käsittää. Tai että sillä olisi mitään tekemistä ”oikean elämän” kanssa. Yllättäen olin väärässä.

Aerosolifysiikan laboratorio muistuttaa välillä enemmän autotallia kuin kemian laboratoriota kaikkine liitiimineen, laitteineen ja letkuineen. Mittauslaitteistoja kootessa on päässyt leikkimään putkimiestä jakoavainten kanssa, sillä liitosten täytyy olla pitäviä ja käytettyjen putkiliittimien oikean kokoisia.

Se mitä täällä oikeasti tehdään, on todella siistiä! Tällä hetkellä meidän väki mittaa ja tunnistaa minkälaisia erilaisia pienhiukkasia Helsingissä erilaisilla kaupunkialueilla on ja toinen yliopisto arvioi ja tutkii niiden vaikutusta ihmisen terveyteen. Toinen uusi projekti on luoda päästöistä tulevalle mustalle hiilelle eli noelle jalanjälki, samanlainen konsepti kuin hiilijalanjälki hiilidioksidille. Tässä projektissa on mukana myös poliittista ja yhteiskunnallista tarkastelua mittausten lisäksi. Täällä myös kehitetään laitteita mittaamaan pienhiukkasia ja tutkitaan ilmakehän orgaanisia yhdisteitä. 

Mittaukset ovat tärkeä osa työtä. Laitteistojen kanssa saa olla tarkkana, että letkut menevät oikein ja kaasut virtaavat oikealla nopeudella oikeissa paikoissa. Vaaroina ovat esimerksiksi kaasuvuoto tai laitteiston räjähtäminen väärin koottuna.

Tieteellinen maailma on hyvin verkostoitunut ja yhteistyötä tehdään Suomen sisällä, mutta myös yli Suomen rajojen. Konkreettisesti se tarkoittaa yhteisiä tutkimusprojekteja ja mittausreissuja ympäri maita ja mantuja. Meidän väkeä on ollut Intiassa ja nyt täältä lähtee ryhmä Kreikkaan mittaamaan. Ja vaikka olemmekin aerosolifysiikan laboratorio, on täällä kemistejä ja ympäristöteekkareita töissä fyysikoiden lisäksi.

Laboratorion lisäksi mittauksia suoritetaan myös kentällä, jopa liikkuen. Kuvassa meidän mittauspakettiautomme on satamassa mittaamassa laivasta aiheutuvia päästöjä.

Kun aloitin kesäkuussa, eivät kaasukemia tai ilmakehän hapetusreaktiot olleet mitenkään tuttuja. Kaikki oli uutta. Olen päässyt tekemään molekyylimallinnusta, kvanttikemiallisia laskuja ja mittaamaan ilmakehän etikkahappoa ja lukemaan alasta – siis todella monipuolisesti erilaisia asioita.

Olen oppinut kesällä todella paljon uutta. Työ täällä tutkimusapulaisena on käytännössä opiskelua ja uuden opettelua. Aivan turhaan pelkäsin, että en minä mitään täällä osaa tehdä. Akateeminen maailma on ollut mielenkiintoinen ja itseään on päässyt haastamaan. Käsitykseni, että tutkimus on vaikeaa ja minusta ei ole siihen oli väärä. Täällä luodaan uutta tietoa ja kuten joku joskus sanoi, tieto pelastaa tämän maailman.

-Iiris