Oletko haka luonnontieteissä tai kenties kiinnostunut erityisesti ympäristön ja maailman tämänhetkisestä tilasta? Mietityttääkö sinua luonnonvarojen riittävyys yhä kulutuskeskeisemmässä yhteiskunnassamme? Ympäristö- ja energiatekniikka on Tampereen yliopiston tutkinto-ohjelma, jossa pääset ainutlaatuisesti yhdistelemään kahta eri tekniikan osa-aluetta. Oma tieni opiskelemaan energiatekniikkaa Tampereelle sai alkunsa juurikin edellä mainittujen kysymysten pohjalta.

Päätin itse lähteä opiskelemaan energiatekniikkaa Tampereelle, sillä luettuani lukion penkillä kaikki vuodet luonnontieteitä halusin selvittää, mihin muualle aineilla voisi pyrkiä kuin sinne iänikuiseen lääkikseen. Noh, sanomattakin selvää on se, että moneen paikkaan varmasti, mutta ympäristö- ja energiatekniikan tutkinto-ohjelmassa minua houkutteli erityisesti alan konkreettisuus, tarpeellisuus ja korkea työllistymisprosentti.

Energiatekniikan opinnoissa voi päästä tutkimaan lähemmin esimerkiksi uusiutuvien energiamuotojen varastointia.

No mistä se tutkinto sitten koostuu ja millaista se opiskelu alalla on? Kuten kaikille diplomi-insinööriopiskelijoille, myös ympäristö- ja energiatekniikan opiskelijoille kuuluu tutkintoon laaja kokonaisuus perusopintoja, jotka sisältävät kursseja pääosin luonnontieteistä. Mukaan kuitenkin mahtuu kuitenkin myös kursseja, jotka selkeyttävät alavalintaa ja mahdollistavat pääainevalinnan. Pelkkää matematiikkaa ei toki siis ole tiedossa. Ympäristö- ja energiatekniikan opintosuunnassa pääaine valitaan toisena opiskeluvuonna ja valinnan voi tehdä kolmen eri vaihtoehdon välillä: ympäristötekniikka, energiatekniikka tai kemia. Valinta ei kuitenkaan ole kiveen hakattu ja mikäli pääainettaan haluaa myöhemmässä vaiheessa muuttaa, on se mahdollista.

Keskimmäisessä kuvassa olevalla laitteella pystytään tutkimaan biopolttoaineita. Ensimmäisessä kuvassa oleva olkimainen aines on lähtöaine, josta voidaan jalostaa viimeisen kuvan nestemäistä lopputuotetta.

Jotta saataisiin vastauksiin hieman lisää näkökulmia, pyysin vuosikurssikaveriani Ilonaa kertomaan myös oman näkemyksensä alasta ja opinnoista. Ilona valitsi pääaineekseen energiatekniikan, jossa kurssit ovat laskennallisia sekä sopivan haastavia. Opiskelu on suhteellisen aikaa vievää, mutta tämä kuitenkin riippuu paljolti kurssien määrästä ja sisällöstä. Opinnot eivät suinkaan kuitenkaan ole vain pelkkää luentosalien penkkien kuluttamista vaan kurssit sisältävät paljon ryhmä- ja projektitöitä sekä muutamia laboratorioissa suoritettavia mittauksia. Mielenkiintoisia kursseja, jotka Ilonalla ovat jääneet mieleen ovat käsitelleet mm. energiantuotantoa, voimalaitostekniikkaa ja energiataloutta. Erityisesti maisterivaiheen opinnoissa alaan on päässyt tutustumaan syvemmin ja on ymmärtänyt perusopintojen yhteyden omaan alavalintaansa. Tasapainottaakseen laskennallista energiatekniikkaa, Ilona valitsi sivuaineekseen turvallisuustekniikan, joka sisältää enemmän lukemista ja isojen kokonaisuuksien hallitsemista.

Tässä on kaaviokuva edellisen kuvan reaktorista.

Mielestäni parasta ympäristö- ja energiatekniikassa onkin se, että omasta tutkinnosta voi muokata juuri sellaisen kuin haluaa, sillä vaihtoehtoja on monia. Jokainen pääaine sivuaa myös hieman rinnakkaista alaa, mikä tekee tutkinnosta entistä monipuolisemman. Lisäksi ala on nopeasti kehittyvää ja murrosvaiheessa uusiutuvien energiamuotojen suosion kasvun myötä. Tutkinto tarjoaa mahdollisuuden työllistyä niin voimalaitossuunnittelijaksi, energiantuotannon ja -talouden asiantuntijaksi kuin projektin ympäristöpäälliköksi. 

Heräsikö kiinnostus? Lisää yliopiston ja alan menoa voit seurata instagramin puolella osoitteessa @ymparistoteekkarikilta tai meidän oman instagram-tilin puolella @tekniikankutsu!

-Anna